Unelmista totta!

Murkkuikäisenä suunnitellessani tulevaisuuden ammattiani ajattelin pitää musiikin harrastuksena, joka pitää minut järjissäni töiden rinnalla. Olin hakenut Kajaanin Linnan lukioon musiikkilinjalle mutta en uskaltautunut menemään pääsykokeisiin. Silloinen epävarmuuteni ohjasi minut pitämään musiikin harrastuksenani, ei muuna. 

Viime vuosina terveyteni reistaillessa näyttöpäätetyössä minua harmitti suuresti aiemmin tekemäni ratkaisut. Säännöllisin väliajoin unelmoin lottovoitosta: "Jos voittaisin lotossa, voisin lähteä opiskelemaan musiikkia!" Pelkäsin eniten tulotason tippumista: kuinka pärjäisin opiskelijana asuntovelan kanssa, sitten en voisi matkustella jne. Raha ja kunnianhimo edetä työuralla määritteli elämääni.

http://635.gtbank.com/wp-content/uploads/2014/11/happiness.png

Kuten olen kertonut, minulla on fibromyalgia. Vai onko? Diagnoosi on tällä hetkellä kysymysmerkki mutta minua on tutkittu urakalla ja tutkitaan edelleen. Olipa syy sairauksiini mikä tahansa, tulevaisuus toimistotyössä ei näytä kohdallani mahdolliselta. Jotain siis oli pakko keksiä. Toki olisin voinut odottaa vuoden tai pari vuotta eteenpäin mutta tuolloin toimintakykyni näyttöpäätetyössä olisi todennäköisesti romahtanut jo täysin. Jos kroppani olisi jaksanut pitää itsensä edes elossa siihen saakka. Elämä kun ei ole itsestään selvä asia.

http://thevanguardclinic.com/wp-content/uploads/2014/08/Pain-all-over.jpg

Kaikki myllerrykset, lähinnä sairastamiset ja omien heikkouksien hyväksyminen, ovat tehneet minut tänä vuonna rohkeammaksi. Rohkeammaksi elämään tässä hetkessä. Unohtamaan "sitten kun" -ajattelumallin ja nauttimaan tästä hetkestä. Elämään NYT!

Mitä hyötyä on elää tulevaisuutta varten, jos elämä sattuisi päättymään nyt? Haluanko katua viimeisinä hetkinäni tekemiäni asioita vai niitä tekemättä jäämiä asioita? Onko rohkeus muuttaa elämänpolkunsa suuntaa virheiden tekemistä vai onko sokeana eteenpäin tallaaminen itsensä ja terveytensä kustannuksella kaikkein suurin virhe?

http://www.wisdomquotesandstories.com/wp-content/uploads/2013/09/end-we-only-regret-chances.jpg

Päädyin tekemään äskettäin massiivisen valinnan - lopultakin valitsin itseni. Itsensä uhraaminen nyky-yhteiskunnan kovien vaatimusten edessä ei ole oman terveyden romahtamisen arvoista. Nyt tarvitsen laatuaikaa itsekseni. Voimavarojen täydennystä. Päivittäistä läsnäoloa itseni kanssa. Itselleni. Kerrankin olen ykkösvalintani.

Lähipiirissäni on viime kuukausina ollut paljon sairastapauksia oman sairasteluni lisäksi. Menetin myös ystäväni, kun hän ilman elimistönsä varoittelua menehtyi nukkuessaan toukokuussa. Terve ihminen, 33-vuotias, nukkui pois ilman ennakkovaroitusta. Tämä viimeistään herätti minut kuuntelemaan kroppaani, mitä asiaa sillä oikeasti minulle on.

http://nicoleperhne.com/wp-content/uploads/2015/05/What-is-your-body-telling-you.png

Kyllä, olen tehnyt valtavan suuren ratkaisun. Minä, pian 34-vuotias uranainen, lähden Kainuun Konservatorioon opiskelemaan musiikkia :) Koulupaikka on varmistettu, opintovapaa-anomus tehty, koulutusrahasto kontaktoitu ja vielä kirsikkana kakun päällä ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma on työn alla.

Tuntuu että silmäni ovat avautuneet tälle elämälle ja näen asiat uudessa valossa. Minä päätän elämästäni. Minä valitsen oman polkuni ja haluan nauttia jokaikisestä hetkestä. Minä en enää sorru oravanpyörään, joka nakertaa kynttilää molemmista päistä.

Adam Lambert - Mad World

Minä teen nyt unelmistani totta! Nyt voin elää joka päivä elämääni kuten haaveilen: jokainen päiväni täyttyy musiikista <3


<3:lla HanDe

"Mitä jos en osaakaan.."

Kaikilla meillä on omat epäilymme omista taidoistamme tai kyvyistä oppia. Ne epäilyt, pelot, kielteiset uskomukset voivat hyvinkin vahvasti määritellä sitä, mitä uskallamme itseltämme vaatia tai edes kokeilla. Uskomukset siis määrittävät sitä todellisuutta jota elämme mutta ne eivät välttämättä ole totta lainkaan. Onneksi me voimme itse päättää, mitä uskomuksia haluamme itsessämme ruokkia ja mitkä jättää omaan arvoonsa.

Olen itse alkanut päästä hiljalleen eroon omasta pelosta ja kielteisestä uskomuksesta musiikin suhteen: aion opetella soittamaan pianoa. Eikä se edes riitä minulle! Aion opetella säestämään itseäni pianolla.

Soitin lapsena jonkin verran kotona olohuoneen nurkasta löytyneillä uruilla. Osasin lukea nuotteja mutta en osannut soittaa molemmilla käsillä samanaikaisesti. En tiennyt mistä aloittaa opettelu, joten pianon/urkujen soitto vain jäi. Ala-asteen loppuvaiheella musiikinopettajani opetti halukkaille pianon perusasioita välitunneilla. Silloin pääsin jyvälle paremmin pianonsoitosta mutta kaikki unohtui kun siirryin yläasteelle toiseen kouluun. Haave pianon soittamisesta jäi elämään mutta käytäntö puuttui.

Kun perustimme OverBoostin vuonna 2014 ja aloimme tehdä omia biisejä, aloin taas kaipaamaan pianoa. Tuntui, että minulla olisi vaikka mitä biisi- ja stemmaideoita mutta en saa niitä päästäni ulos. En raskinut investoida kosketinsoittimiin, koska pelkäsin että ne jäävät seisomaan koskemattomina olohuoneen nurkkaan. Haave pianon soittamisesta kummitteli taas mielessäni mutta käytäntö puuttui edelleen.

Pari kuukautta sitten aloin miettiä pianon soittamisen opettelua uudelleen. Käytössäni olisi halutessani midikiippari, jolla voisin hyvin opetella perusasiat. Miksi en opettelisi viimeinkin soittamaan pianoa? No syitähän löytyi:

• Minulla on synnynnäisesti liian lyhyt vasemman käden nimetön. Miten voisin soittaa pianoa? En yltäisi kuitenkaan otteisiin.
• En ole opetellut pianon soittoa lapsena. Enhän minä voi aikuisena oppia.
• Olen laulanut niin pitkään, enkä ole soittanut pianoa juuri lainkaan. Miten voisin jonain päivänä saada pianon ja laulun samanaikaisesti sille tasolle, että voisin säestää itseäni?
• Minulla on fibromyalgia, joka ilmenee suurimmalti osin lihaskipuina ja jäykkyytenä yläkropassa. Miten voisin soittaa pianoa, jos tietokoneella työskentelykin on minulle valtava haaste?

Esteitä onnistumiselle keksin siis vaikka kuinka. Nämä kielteiset uskomukset ovat tähän saakka määrittäneet minua: Olen pelkkä laulaja. En osaa enkä voi oppia soittamaan mitään instrumenttia kunnolla vaikka opettelisinkin. Miksi käyttäisin aikaani hukkaan, jospa keskittyisin vain laulamiseen, niin ei tarvitse pettyä epäonnistuessani.

No. Nyt päätin antaa näiden höpöajatusten jäädä omaan arvoonsa! Mistä minä voin tietää osaanko tai opinko, jos en edes kokeile? Epäonnistunko? Riipuu siitä mitä epäonnistuminen on. Onko se virheettömyyttä? Ei. Virheet kuuluvat elämään ja niistä opitaan aina jotain uutta. Onko se omien fyysisten rajoitusten päivittäistä murehtimista? Ei. Ne rajoitukset määrittävät sen hiekkalaatikon, minkä sisällä voi puuhastella vapaasti. Epäonnistuminen on sitä, ettei ota härkää sarvista ja kokeile saavuttaa unelmiaan. Epäonnistuminen on sitä, että joku päivä kaduttaa "miksi en sittenkin kokeillut..". Tähän loppuun vielä pienimuotoinen demonstraatio siitä, mitä voi tapahtua tunnissa, kun antaa itselleen luvan oppia :)

<3:lla HanDe

"Ootsä muka joku muusikko vai?"

"Ootsä muka joku muusikko vai?"

Olen pitänyt nyt jonkin aikaa hiljaiseloa blogikirjoittelun suhteen. Elämässäni on ollut paljon myllerryksiä viimeisten kuukausien aikana, terveys tulee aina prio ykkösenä eli sen ehdoilla olen vapaa-aikaani viettänyt. Nytkin kirjoitan tämän postauksen mitä todennäköisimmin useassa osassa, koska yhteen kyytiin kirjoittaminen ei välttämättä luonnistu ilman kovia kipuja. Fibro ja uudet vaivat..

Tuntuu, että suvaitsevaisuus tai pikemminkin suvaitsemattomuus on jollain tavalla pinnalla jatkuvasti oli aihe mikä tahansa. Oli kyse sitten ihonväristä, synnyinvanhempien kotimaasta, musiikkimausta, ulkonäöstä, sairauksista ym., niin aina on olemassa vähintään yksi ihminen tai ryhmittymä mollaamassa isoon ääneen aiheuttaen henkistä ja jopa fyysistä vahinkoa. 

Päätinpä siis itsekin tällä kertaa pohtia näin julkisesti suvaitsevaisuutta musiikkiin liittyen. Tiedän olevani vaarallisilla vesillä tämän aiheen kanssa, koska monet voivat käsittää minun kirjoitukseni suvaitsemattomina minun mielestäni suvaitsemattomia kohtaan tai että yrittäisin pönkittää omaa näkemystäni. Tarkoitukseni on vain tuoda esiin ajatus siitä, että me kaikki olemme loppujen lopuksi samasta puusta veistettyjä ja samalla maapallolla taaplataan.. Eikö jokainen saisi tehdä elämällään juuri sitä mitä haluaa ja olla juuri sellainen kuin haluaa? 

Michael Monroe nuorena

Viime viikolla Michael Monroe pääsi Iltalehden uutisotsikoihin, kun hän muisteli 80-luvulla kohtaamaansa suvaitsemattomuutta: "1980-luvun alussa Monroe ei ollut vielä tunnettu rokkari tai Hanoi Rocksin suurnimi vaan pelkästään 18-vuotias kummajainen. Friikki, homo, narkkari. Niin kadulla väitettiin." Ja kaiken tämän takana oli Michael Monroen ulkonäkö, vaatteet, hiukset ja meikit. Juuri ne asiat, joista tänä päivänä oikeat rokkarit tunnistetaan! Reckless Loven Olli Herman ja Santa Cruzin Archie Cruz ovat molemmat ulkoisesti kuin Michaelin vanavedessä luotu rokkaamaan!

Olli Herman

Archie Cruz

Vielä tänäkin päivänä pitkätukkaisia rokkarimiehiä homotellaan ja haukutaan ulkonäköä surutta. Etenkin naisten toimesta. Miksi tämä muka on sallittua? Antaako musiikin harrastaminen oikeuden arvostella myös henkilökohtaisella tasolla? Miksi naiset saisivat haukkua miehiä ulkonäkönsä vuoksi? En ole koskaan kuullut, että mies menisi tuntemattomalle naiselle sanomaan, että hän näyttää rekkalesbolta lyhyen tukan vuoksi. Pahoittelen kärjistettyä esimerkkiä, mutta tuohan on sama asia sukupuolet vaihdettuna.. Mitä ihmettä tässä maailmassa tapahtuu? 

Ihana Jared Leto

Aina niin kaunis Pink

Niin pitkään kuin muistan, on musiikkiharrastajia ryhmitelty esim. genren mukaan. Toki yhteisöllisyys kasvaa kun annetaan asioille nimi, mutta se myös kasvattaa kuilua muiden genrejen välillä. Sama ilmiö toistuu kaikkialla, esimerkiksi armeijassa kompaniat, yliopistolla tiedekunnat jne. Ikävä kyllä joukossa tyhmyys tiivistyy ja ollaan porukalla parempia kuin nuo toiset. Miksi pitää kaikessa ajatella paremmuutta ja huonommuutta, eikö voisi vain ajatella erilaisuutta? Tyhmäähän se olisi väitellä makuasioista, eikö energiansa voisi käyttää järkevämminkin?

Vaikka olemme menneet ajassa vuosikymmeniä eteenpäin Michael Monroen kohtaamista vääryyksistä, edelleen suvaitsemattomuus velloo ympärillämme. Tuntuu siltä, kuin ihmisiä kiinnostaisi vain oma napa: "minun tapani on ainoa oikea tapa tehdä asioita". Ja sitten tuomitaan ne, jotka tekevät asiat omalla tavallaan. Tuomitaan ne, ketkä harrastavat eri asioita kuin itse. Tuomitaan ne, ketkä eivät huku massan sekaan. Tuomitaan ne, ketkä koittavat kyseenalaistamalla kehittyä. Tuomitaan ne, ketkä tavoittelevat unelmiaan. Ja auta armias, jos niitä unelmia saavutetaan..

Itseeni kohdistuu eniten suvaitsemattomuutta naisrocklaulajana. Tiedän kyllä että Led Zeppelinissä, Deep Purplessa, Guns N' Rosesissa ja AC/DC:ssä on mieslaulajat. Joidenkin mielestä nainen ei yksinkertaisesti vaan saa näitä bändejä coveroida. No, sori vaan. Mä vedän ja lujaa! Olen oma itseni kaikkine vikoineni ja vaivoineni, musiikista saan voimia elää rikkinäisen kuoreni kanssa.

OverBoost live rehearsal Deep Purple cover "Highway Star"

<3:lla HanDe

Raskasta Joulua

Raskasta joulua

Eilen Kajaanissa oli tämän syksyn toinen Raskasta Joulua -konsertti. Aiempina vuosina olen havahtunut konserttiin vasta lippujen ollessa loppuunmyytyjä, tänä vuonna olin ketterästi liikkeellä jo elokuussa ja viimeinkin pääsin kokemaan tuon spektaakkelin! Kyllä, se oli spektaakkeli.. Uskomattoman hienoja soittajia ja laulajia, Kaukametsän Sali konserttipaikkana ja joululauluja hienoin versioinnein. Mahtavuutta! Ja jo näin toisella keikalla soittajat ja laulajat olivat täydessä iskussa :)

Solistina Tommi "Tuple" Salmela

Raskasta Joulua starttasi vuonna 2004, kun kitaristi/tuottaja Erkka Korhonen sai inspiraation Trans-Siberian Orchestralta ensimmäiseen konserttiin ja levyyn. Vuosi vuodelta musiikinrakastajien kiinnostus kasvoi ja toki siten myös levy-yhtiö Warner innostui tekemään sopimuksen projektin kanssa. Raskaampaa Joulua -levy ilmestyi vuonna 2006 ja kiertueita järjestetään vuosittain. Uskon eilisen perusteella, että konserteille on kysyntää jatkossakin :) Alla olevasta linkistä pääsette fiilistelemään Trans-Siberian Orchestran noin viikon takaista vetoa, O Come All Ye Faithful / O Holy Night. Itselleni Trans-Siberian Orchestra tuli tutuksi Gabriela Gunčíkován kautta, joka on siis ollut naispuolinen innoittajani Ken Tamplin Vocal Academyn oppien kautta.

Solisteina Raskasta Joulua -projektissa on vuosittain Suomen kärkinimiä metalli- ja rocklaulajista. Tänä vuonna kiertueilla nähdään paikkakunnasta riippuen solisteina mm. Tommi ”Tuple” Salmela, Tony Kakko, JP Leppäluoto, Antti Railio, Ari Koivunen, Ville Tuomi, Antony Parviainen, Pasi Rantanen, ja Marco Hietala. Eilen Kajaanissa lauloivat Tuple, Tony, Antony ja Ville. Huikeita artisteja jokainen, mutta Tuple ja Antony saivat tämän tytön kyyneliin :) Se musiikin voima.. Solistien taustalla tai oikeastaan rinnalla olivat jo edellä mainittu Erkka Korhonen, rumpali Mirka Rantanen, kitaristi Tuomas Wäinölä, basisti Erkki Silvennoinen ja kosketinsoittaja Vili Ollila. Erinomaisia muusikoita jokainen!

Erkka Korhonen

Ensimmäisellä Raskasta Joulua -levyllä laulaa mielestäni kovin kotimainen naislaulaja Tanya Kemppainen, serkkuni :) Tanya lauloi hienon version Maa on niin kaunis -biisistä, sopivasti nätisti ja heavysti, just the way I like it! Tanya on laulanut mm. bändeissä Lullacry ja Soulgrind. 

Kaukametsässä Tony ja Tuple olivat eilen teknisesti odotusteni mukaisesti kovassa iskussa. Äänialan monipuolinen käyttö ja äänensävyjen vivahteiden hyödyntäminen ovat niitä asioita, joita itse tekniikassa arvostan suuresti. Antonyn valttina oli ehdottomasti eläytyminen ja tuska, jonka hän toi avoimesti esille - silläpä hän minut niin helposti kyyneliin saikin.. Villen valttina oli oman persoonan välittäminen biiseihin ja esiintyminen. Kaikki nämä asiat ovat erittäin tärkeitä keikkailevalle laulajalle ja eilen sain kunnian todistaa montaa erilaista lahjakkuutta!

Kajaanissa Kaukametsän Sali oli jo pidempään loppuunmyyty kyseisen tapahtuman osalta ja hyvä niin! Tuntuu siltä, että nykyään ihmiset eivät enää joko arvosta livetapahtumia tai he eivät kehtaa lähteä ”kun kuuleehan noita netistäkin”. Se vaan ei ole sama asia.. Kokemuksena eilinen oli omaa luokkaansa ja lähtipä mukaani myyntipisteeltä pari CD-levyä, DVD ja t-paita. Jos näillä teoilla kannan korteni kekoon, että saamme Kajaanissa jatkossakin kuunnella livenä erinomaista musiikkia, katsoa taitavia esiintyjiä ja nauttia kokonaisvaltaisesta musiikillisesta elämyksestä, niin olen tyytyväinen! Toivottavasti sinäkin arvostat live-esiintymisiä ja kannatat suosikkejasi olemalla paikalla ja ostamalla edes joskus jonkun tuotteen bändin/projektin edesauttamiseksi. Karuksi kävisi maailma ilman musiikkia..

Jotta antaisin tässäkin postauksessa palasen teille itseäni, tässä vielä loppukevennyksenä äsken videoimani todiste siitä, että minäkin laulan ja vielä ääni käheänäkin! Usein laitan julkiseen jakoon pelkästään ääniraidan kuvan kanssa, tällä videolla paljastan syynkin siihen.. :) Eilen Tuple veti Kaukametsässä hienon version suosikkijoululaulustani, joten tässä laulan teille englanninkielellä kappaleen O Holy Night. Syy, miksi halusin tällä kertaa videoida lauluani, on se että eilen katsoessani huippulaulajia muistin kuinka tärkeää on myös katsoa laulua. Katsoessa laulajan kasvoja näen ja tunnen missä ääni soi, mitkä lihakset ovat käytössä jne. Toivottavasti joku teistä saa minustakin jotain irti ja ehkä palaset äänenmuodostuksesta löytävät omille paikoilleen! En todellakaan väitä olevani mikään ammattilaulajan veroinen, meillä kaikilla vaan on opittavaa toisiltamme ja osaamisen jakaminen on sen edellytys. Olkoon tämä myös muistutuksena uuden poppivaiheen keskellä siitä, että laulan joskus myös aika raskaasti ;) Ja todisteena siitä, että olen jo itselleni armollinen ja sallin itselleni virheitä.

<3:lla HanDe

Rokkarista poppariksi

Rokkarista poppariksi

Elämässäni tapahtuu nyt paljon, niin positiivisia kuin negatiivisempia asioita. Pyrin keskittymään positiivisiin asioihin, joista nyt yhdestä kerron teille – tästä rokkaritytöstä tulee myös poppari!

Noin kuukausi sitten pyörät alkoivat pyörimään kun tutustuin mahtaviin ihmisiin - kaiken lisäksi erinomaisiin muusikoihin. Noh, nopeastihan minun elämässäni aina asiat rullaavat eteenpäin ja päädyinkin laulamaan bändiin, jossa soitetaan Michael Jacksonin biisejä :) Pikkutyttönä kuuntelin MJ:ia ja olin jopa ihastunut häneen <3 Jackson 5 ja Michaelin 80- ja 90-lukujen hitit olivat ahkerassa kuuntelussa. En koskaan laulanut näitä biisejä mukana, koska ajattelin ettei minusta ole laulamaan niitä. Paljon sanoja nopeassa tempossa ja etupotkuisesti laulettuina tuntui ihan liian vaikealta ja niin MJ jäikin minulle lähinnä kuuntelu- ja fiilistelykäyttöön.

Jos MJ on jäänyt sinulle vieraaksi, täältä näet kootusti hänen elämänsä ja uransa faktoja. Toki suosittelen ehdottomasti katsomaan dokumentteja, joita on tehty Michaelin eläessä ja kuoleman jälkeen. YouTubesta löytyy paljon materiaalia, joka vie mennessään.. Ja kyllä, MJ on erikoinen persoona tiedän sen, mutta kukas meistä ei olisi ;) Tässä esimerkkinä suora linkki vuonna 2003 julkaistuun Living With Michael Jackson -dokumentin ensimmäiseen osaan, joka löytyy kuutena osana YouTubesta:

Olin ihan innoissani, kun aloimme käynnistellä tämän bändimme taivalta! Ja olen toki edelleen :) Olen jo jonkin aikaa halunnut toisen bändin OverBoostin rinnalle ja tämä tuntuu juuri oikealta. Aluksi en kuitenkaan ollut täysin varma, onko minusta laulamaan MJ:n biisejä mutta halusin kokeilla. Billie Jean, Beat It, Black or White ja Thriller tulivat ensin työlistalle. Kuuntelin repeatilla levyversioita, katselin YouTubesta livekeikkoja ja -treenejä. Kävin jopa kirjastosta lainaamassa pari nuottikirjaa, että pääsisin paremmin stemmoihin kiinni. Päivän pari niitä taisin ihmetellä, kun lähetin ex tempore -nauhotetun pätkän Thrilleristä liitettäväksi treenipohjaan. Silloin usko taitoihini oppia myös popin salat vahvistui ja aloin ahmimaan Michaelin tuotantoa koko ajan enemmän ja enemmän. Tässä teillekin kuunneltavaksi pätkä tätä ensimmäistä kokeilua :)

Suurin muutos laulussani vertaessani rokki- ja poppilaulua on toki lauluvolyymi ja clean soundi mutta myös pääosin mixed ja pääsoundin käyttäminen – ei siis rintasoundia juuri lainkaan. On ihanaa huomata, että voi laulaa useita tunteja väsymättä :) Myös korukuvioita voi tuoda näihin melodioihin, mikä ei rokissa toimikaan. Toki tavoilleni uskollisena tuon takuulla joitain bluesista ominaisia säveliä myös MJ:n biiseihin mutta kunnioittaen alkuperäisiä versioita. Ihanaa päästä kehittämään itseään myös uudella alueella.. kuluneen kuukauden aikana olen saanut jo niin paljon uusia vaikutteita, että välillä hämmästelen sitä itsekin. Tässä laulumentorini Ken Tamplinin opastus, kuinka laulaa MJ:n biisejä vaikka ne eivät omalle äänialalle sattuisikaan. Huomaatte takuulla mixed ja pääsoundin osuuden tekniikassa :) Suosittelen kuuntelemaan sekä esimerkkibiisit että myös videon lopulla olevat selitykset käytettävistä tekniikoista.

Meillä on tällä popparibändillä ollut vasta yhdet treenit mutta olen treenannut biisejä paljon treenipohjademojen kanssa. Helpottaa opiskelua kummasti, kun koko ajan voi treenata saman taustan kanssa. Etupotkuisuus, sanojen ääntäminen ja rytmittäminen alkavat sujua, nyt voin keskittyä sanojen ulkoaopetteluun. Ensi vuoden puolella tavataan sitten keikoilla myös näissä merkeissä :)

<3:lla HanDe

Kuulemisen hienous

Kuulemisen hienous

OverBoostin treenikämppä on aika pieni. Meillä on käytännössä yksi pieni huone käytössä, jossa luukutamme rockia - täysillä. Opettelin reilu vuosi sitten juurikin tämän vuoksi laulamaan korvatulppien kanssa, melutaso kävi helposti todella korkeaksi enkä halunnut vaurioittaa kuuloani tieten tahtoen.

Korvatulppien kanssa laulamiseni muuttui täysin: en enää kuullut kitaraa ja bassoa samalla tavalla kuin aikaisemmin ja nuotissa laulamisesta tuli vaativaa. Biisiin uppoutuminen ei ollut enää mahdollista, koska minun piti koko ajan keskittyä kuuntelemaan virettäni. Luulin, että en vain enää kuule yhtä tarkasti ja tätä se tulee jatkossa aina olemaan. Onneksi olin väärässä :)

Aloin miettiä korvamonitorin hankkimista kesällä HillBilly 2015 -keikan jälkeen. Olimme lämppäämässä Steve'n'Seagulls -bändiä ja kiinnitin huomiota siihen, että jokaisella heistä oli korvamonitorit käytössä. Itse olin aina käyttänyt keikalla kulmamonitoria, joka käytännössä sitoi minut pysymään aikalailla paikallani, koska jopa metrinkin liikkuminen hävitti monitorista kuuluvan äänen melkein kokonaan. Monitorista siis kuuluu oma lauluni ja minulle tärkeä elementti eli basso. Myös kitaran olen aina halunnut monitoriin, mutta basso on minulle tärkeämpi pohja lähteä rakentamaan laulua biisin päälle.

Mutta ne korvamonitorit. Korvaan laitetaan korvatulppa, johon on liitetty kuuloke. Langattomassa korvamonitorissa kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Eli kuuluvuus on koko ajan hyvä, kun vain napit pysyvät korvissa :) Jos laitevalmistajalta ei löydy sopivan kokoisia tulppia, niitä voi teetättää oman korvan mukaan. Minulla sattuu olemaan pienet korvat eli pienimmällä mahdollisella tuppelolla minulla pysyy napit tiukasti paikoillaan :)

Korvamonitorien etuna keikkakäytössä on lavalla äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä, suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa ja parantaa haluttujen instrumenttien / laulujen kuulumista samalla poistaen kierto-ongelmia. Päätin ottaa härkää sarvista ja hankkia korvamonitorin itselleni, vaikka en ollut ikinä aikaisemmin testannutkaan vastaavaa laitetta.









Tilasin Thomannilta LD Systems MEI1000 G2 -korvamonitorin.Tämä korvamonitori on hinta-laatu -suhteeltaan omien kokemusteni perusteella erinomainen! Ja toimii niillä taajuusalueilla, joita Suomessa saa ilman erillislupia käyttää. Muutamalla sadalla eurolla tämä kapistus minulle tuli ja heti ensimmäisten treenien aikana laulamisen helppous palasi! Ihanaa oli huomata myös treeninauhoituksista, että vire on ja pysyy, vaikka sitä ei tarvinnut kertaakaan miettiä :) Lisäksi nyt voin laulaa säästäen ääntäni, kun olen koko ajan kartalla äänenkäytöstä, volyymitasosta ja ennen kaikkea kuulen itseni jopa hiljaa laulaessa. Vastaanottimessa on oma äänenvoimakkuuden säädin, eli pystyn kesken treenien itse säätämään äänenvoimakkuutta tarpeen mukaan. En malta odottaa ensimmäistä keikkaa tällä setillä!

Suosittelen kaikille laulajille lämpimästi korvamonitoriin investoimista, mikäli yhtään enemmän treenaat tai keikkailet. Olen tähän hankintaani todella tyytyväinen!

Otetaan loppukevennyksenä videopätkä, jossa testaan suhteellisen absoluuttista sävelkorvaani.. Niin, pidetään kuulostamme huolta, eikös vaan :)

<3:lla HanDe

Musiikin voima

Musiikin voima

Kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan musiikin parantavasta vaikutuksesta, jotkut ovat päässeet sen itse jopa kokemaan. Lievin ilmiö lienee se, että musiikin kuunteleminen, laulaminen tai soittaminen vie v*tutuksen muille maille. Äärimmäisen tärkeä ulottuvuus on myös tunteiden ilmaisu musiikin kautta, jonka ansiosta stressitaso vähenee eikä kiukuta niin paljoa. Itse kuulun siihen osaan ihmisiä, joille musiikki on edellä mainittujen asioiden lisäksi päivittäinen lääke. Terapiaa sielun lisäksi myös ruumiille.

   The Early Show - Music therapy hitting right notes for patients

Sairastan fibromyalgiaa. Usein ihmisten ensimmäinen reaktio on joko a) mikä se se mahtaa olla? tai b) oijoijoi.. olen pahoillani.. se on kuulemma aika kivulias sairaus. Kyllä, juurikin näin. Se on krooninen kipusairaus ilman varsinaista kivun aiheuttajaa. Eli kärjistettynä kroppani tuntee kipua ilman syytä. Haluan blogissani keskittyä musiikkiin ja sen vuoksi en sen enempää käy läpi fibron ominaispiirteitä. Halutessasi löydät täältä kuvaavan ja helposti luettavan tietopaketin tästä parantumattomasta kipusairaudesta, johon kipulääkkeet eivät auta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/fibromyalgia-elama-kuin-ainainen-kokovartalohammassarky

Eli lähtökohtaisesti aika kurja tilanne. Mutta se musiikki <3 Toki elämäntavoilla, ruokavaliolla ja liikunnalla, kylmän välttämisellä jne. voin vaikuttaa oireiden voimakkuuteen, mutta musiikki on se lääke, jonka avulla pääsen uppoutumaan omaan maailmaani ilman kipuja. Musiikkityylillä ei tässä niinkään ole merkitystä. Tärkeintä on, että musiikin kuunteleminen tai tuottaminen on nautinnollista.

Huffington Postin artikkelissa kerrotaan Mayo-klinikan tutkimustuloksista musiikin parantavasta voimasta. Tässä kootusti yhdentoista kohdan listaus musiikin mahdista:

1. Syöpäpotilaat kokevat tuskansa vähenevän.
2. Gothenburgin yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan jokapäiväinen musiikin kuuntelu laskee stressitasoja. Musiikin kuuntelijoiden havaittiin tuntevan myös enemmän positiivisia tuntemuksia. 
3. Auttaa leikkausten aikana. Leikkauksen aikana hereillä ollessa musiikin kuuntelu vähentää tässäkin tapauksessa stressiä. 
4. Suojelee korvia. Musiikin kuuntelu on hyväksi korvien ääniprosessoinnille, kunhan ei luukuta liian kovaa ;)
5. Lisää sydämen terveyttä. Iloista musiikkia kuunnellessa verisuonet laajenevat eli veri kiertää vapaammin.
6. Musiikin kuunteleminen vie kivuista kärsivän ihmiset ajatukset pois kokemastaan kivusta. Näin ihminen kokee myös tuntevansa vähemmän kipuja.
7. Parantaa muistia myös lapsilla.
8. Suojelee vanhentuneita aivoja eli musiikkitreeniä saaneet vanhukset olivat älyllisesti terävämpiä kuin ne, jotka eivät olleet musiikkitreeniä saaneet.
9. Sydänsiirrot onnistuvat paremmin, vähemmän hylkimisreaktioita.
10. Parantaa paranemismahdollisuuksia aivoinfarktista.
11. Toimii hieronnan lailla rentouttavasti ja vähentää ahdistusta.

Allekirjoitan nämä kohdat täysin niiltä osin kuin omakohtaista kokemusta löytyy! Vuosi sitten sairauteni oli todella pahassa vaiheessa, juuri ennen diagnosointia. Tuolloin päiväni alkoi könyämällä sängystä sohvalle lämpötyynyn päälle makaamaan, kaikki muu oleminen ja tekeminen oli tuskaa. Pelkäsin työkyvyttömyyttä ja invalidisoitumista. Musiikin kuunteleminen, laulaminen, biisien väkertäminen ja kitaran rämpyttäminen olivat päivieni pelastus - en muista tunteneeni kipua silloin, kun puuhastelin musiikin parissa. Varsinkin laulaminen vei kivut saman tien mielestäni ja kropastani. Heinäkuussa 2015 julkaistu tutkimus todentaa suoraan musiikin vaikutuksen fibromyalgian hoidossa. Ilmankos olenkin pääsemässä tämän sairauden suhteen niskan päälle :)

Useimmilla meistä on omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä tapahtuu ja miltä tuntuu, kun kuulee tietynlaisen äänen joko luonnossa tai kotona musiikkiäänitteeltä. Me saatamme pysähtyä paikoillemme, sulkea silmämme, jättää kaikki muut asiat mielestämme ja tuntea olevamme jossain aivan muualla, eri ajassa ja paikassa. Jos me koemme jotain tällaista, on meitä luultavasti koskettanut todella mahtava voima, musiikki. (Ilkka Vartiovaara 2006, Musiikin valtava voima.)

Musiikin vaikuttavuudesta kertoo myös se, että reagoin todella vahvasti musiikin välittämiin tunnetiloihin. Tämäkin voi olla fibromyalgian aiheuttamaa erityisherkkyyttä. Se mikä on hassuinta, on se että reagoin myös instrumentaaliversioihin, eli pelkät soittimet kertovat tarinaansa ja saavat minut kyyneliin. Sen vuoksi haluankin todentaa tätä musiikin voimaa tämän pintaraapaisukirjoituksen loppuun laittamalla jokin vuosi takaperin hyvin suosituksi tulleen videon YouTubesta, jossa vauva reagoi vahvasti äitinsä lauluun - vaikka ei vielä edes ymmärrä sanoja.. musiikin voima <3

<3:lla HanDe